Suomen luonnon päivänä on tärkeää arvioida lähiluontomme, erityisesti Suomenlahden, arvoa. Vaikka akkumateriaalitehtaan hakemus on saanut kaupunginhallituksen ja lupavaliokunnan hyväksynnän, huomio kiinnittyy nyt ELY-keskukseen ja päätöksentekijöihin. Lausunnoissa toivotaan tehtaan sijoittumista Haminaan, edellyttäen olemassa olevan jäteveden puhdistustekniikan hyödyntämistä.
Tehtaan päästöjen on väitetty olevan vain luonnossa jo esiintyvää suolavettä, mutta kyseessä on haitallinen natriumsulfaatti, jonka ympäristövaikutukset muistuttavat Talvivaaran kaivoksen tapahtumia.
Yrityksen suunnitelmana on päästää 100 000 tonnia puhdistamatonta sulfaattia vuosittain Suomenlahden sisäsaaristoon luoden ennennäkemättömän pistekuormituksen. Sulfaatin määrä ylittäisi kaikki järkevät rajat ollessaan 200-kertainen murtoveteen verrattuna. Määrä vastaisi kolminkertaisesti Suomen kaikkien yhdyskuntajätevesien sulfaattipäästöjä. Muiden teollisuuslaitosten päästörajat ovat yleensä 250-1000 mg/l, paljon pienemmät kuin tehtaan suunnittelemat.
Väärä tieto yrittää kääntää tilanteen positiiviseksi ”suolapulssiksi”, mikä on virheellistä. Laskettu jäte olisi suuri ja tuntematon kuormitus vahingoittaen pysyvästi matalaa lähdeympäristöä. Virtausten laimentumista on yliarvioitu, ja pisteelliset päästöt johtaisivat alueen eliöstön tuhoutumiseen sekä virkistysmatkailun laskuun. Lisäksi vuosittain 22 tonnia alumiinia laskettaisiin mereen ilman puhdistamista. ELY:n tulee ottaa huomioon monenlaiset mielipiteet eikä myöntää lupaa ympäristön saastuttamiseksi työpaikkojen vuoksi.
Toimijoiden mukaan sulfaatin erottamiseen ja hyödyntämiseen ei ole vielä toimivaa ratkaisua. Pitäisikö siis hyväksyä mittavien sivuvirtojen laskeminen sisämereen, kun maa- ja metsätalouden sekä yhdyskuntien päästöjä on vähennetty huomattavasti? Onko akkumateriaalitehtaan päästöille perusteita?
Haluammeko uhrata yhteisen luontomme?